Liian pitkään jatkunut blogihiljaisuuteni murtuu, vaikka olenkin melko sanaton kaiken näkemäni ja kokemani kauniin alastomuuden edessä. Osallistuin nimittäin menneenä viikonloppuna Midnight Sun Burlesque -yhdistyksen järjestämään tapahtumaan Arctic Bizarre Circus. Kyseessä oli, kuten Tenka Issakainen kirjoitti Lapin Kansassa, katsaus itsetietoiseen kehollisuutta juhlivaan taidemuotoon. On pakko myöntää, että olen itse varsin kokematon burlesque-katsoja, vaikka tämä nyt ei aivan ensimmäinen kertani asian äärellä ollutkaan. Ennakkoasenteeni oli kuitenkin jopa hieman epäileväinen, vaikka olinkin edustamassa nimenomaan Lentävän Poron Teatteria, jonka kautta lukeuduin myös itse tapahtuman tukijaksi. Puritaanipiru putosi olkapäältäBurleque-kuningattaret jos ketkä ovat niitä eri aikakausien suuria diivoja ja alakulttuurinsa jumalattaria, joiden paheellinen hurma on villinnyt kirjailijoita, taidemaalareita ja muita romanttisia lurjuksia kautta aikojen. Ja vaikka yleensä olen itsekin välittömästi polvillani tällaisten yltiöromantisoitujen ja glamourintäyteisten taidemuotojen edessä, niin tällä kertaa joku puritaanipiru istuskeli olkapäälläni. Voiko vaatteiden riisuminen olla oikeasti hyvää viihdettä?
Ravintola Legendan sali täyttyi lähes äärimmilleen katsojista. Valot himmenivät, punainen verho ja parrasvalot hehkuivat. Ja äkkiarvaamatta tuo piru horjahti pahemman kerran ja tipahti kertalaakista pois hartialtani. Eihän tässä mistään alastomuudesta, irstailusta ja rietastelusta, saati sitten tylsästä vaatekappaleiden riisumisesta, ole kyse. Tässähän on kyse hahmoista, karismasta, kohtaloista ja elämästä, visuaalisuudesta ja hurmiosta. Vaatteita riisumalla voi kertoa tarinoita! Ja vieläpä varsin vahvoja sellaisia. Yksi upeimpia hetkiä oli, kun Regiina Dieder, tuo ikääntyvä burlesque-diiva, asteli näyttämölle ja esitti meille oman näkökulmansa elämään, maailmankaikkeuteen, miehuuteen ja naiseuteen sekä ennen kaikkea ikiaikaiseen rakkauden kohteeseeni - Charlie Chapliniin. Olin myyty tälle oivalluksia pursuavalle esitykselle. Ja sama pätee muihinkin esityksiin; kokonainen oivallus ja tarinallinen idea kantoi pidemmälle, kuin yksittäinen temppu. Voisin sanoa, että tämä sirkuskattaus oli oikeastaan yhdistelmä tarinoita ja hyviä yllätyksiä, jotka molemmat ovat asioita joista pidän. Rakastan tulla hieman huijatuksi, kunnolla yllätetyksi ja tarinan liikuttamaksi. Viime viikonloppuna hurmaannuin ja ihastuin. Ja niin teki varmasti moni muukin yleisössä, joka oli panostanut myös omaan pukeutumiseensa. Istuin todellisen sirkuksen keskellä. Rohkeita naisia, pakko myöntää. Olen otettu ja iloinen ja suurella ylpeydellä kerron että Lentävän Poron Teatteri oli ja on jatkossakin tukemassa Midnight Sun Burlesquen tapahtumia. Käykää tykkäämässä yhdistyksestä facebookissa ja jakakaa viestiä edelleen. Jussi Olavi Jokinen @lentavaporo |
